Mitä riimut ovat?
Riimut ovat foneettinen aakkosto ja esoteerinen ja maaginen järjestelmä, joita on käytetty eri muodoissaan Euroopassa nykyisen Saksan, Pohjoismaiden ja Islannin alueella.
Riimut eivät ole koskaan olleet pelkästään aakkoset, tai pikemminkin äänteellinen, foneettinen kirjoitusjärjestelmä. Sekä arkeologiset ja historialliset lähteet, että Eddan jumalrunot ja saagat kertovat riimujen käytöstä myös esoteerisessa ja maagisessa merkityksessä.
Sana Riimu tulee muinaisgermaanisen kielen (nykyisen saksan alueella asuneet heimot) sanasta raunen, joka tarkoittaa kuiskausta ja Iirin (Irlannissa asuneiden kelttien kieli) kielen sanasta run, joka tarkoittaa mysteeriä tai salaisuutta.
Voi siten hiukan runollisesti sanoa, että sanan riimu takana on sana runa, joka on mysteeri ja salaisuus. Eikä mikä tahansa salaisuus, vaan voisi sanoa, että runa on eräällä tavalla koko elämä.
Runa on se voima, joka ajaa ihmisen aamulla ylös sängystä selvittämään mitä päivä tuo mukanaan. Se on syy, jonka takia kulkija jatkaa matkaa vielä seuraavan taivaanrannan taakse. Se on voima, joka saa ihmisen jaksamaan ja jatkamaan elämää silloinkin, kun asiat tuntuvat vaikeilta. Runa on yhtä kuin elämä, sen kaikessa kauneudessa ja hurjuudessa.
Riimut ovat siis foneettisen aakkoston lisäksi maaginen, ihmisen psyykeä ja henkimaailmaa syväluotaava mysteerio, joiden tuntemiseen, hallintaan ja opiskeluun voi käyttää halutessaan kokonaisen eliniän.
Miten minä löysin riimut?
Minun oma tarinani riimujen kanssa lähtee Tolkienin Taru sormusten herrasta kirjasta, joka oli nuorena ja on yhä minulle hyvin merkityksellinen. Tolkienista voin sanoa sen verran, että hän oli eurooppalaisten muinaiskielien professori Oxfordin yliopistossa ja tunsi niin germaanien, viikinkien kuin myös suomalaisten mytologiat erittäin hyvin. Hän osasi suomeakin sen verran että kykeni lukemaan Kalevalan alkukielellään.
Mikäli velho Gandalf on sinulle tuttu hahmo joko kirjasta tai siitä tehdyistä elokuvista, voin sanoa, että hänessä on minun riimukiinnostukseni alkulähde. Hän nimittäin käyttää kirjoissa ja elokuvissa riimuja yhtenä magian muotona ja on todennäköistä, että hänen hahmonsa esikuvana on ollut jumala Odin yhdessä muodossaan, eli vaeltavana maagina/shamaanina, joka kulkee pitkin maita ja mantuja tietoa ja viisautta keräten ja auttaen ihmisiä siellä missä voi.
Odin viikinkimytologian mukaan toi riimut ihmiskunnalle ja on siten kaikkien riimuja opiskelevien suojelija.
Ihailuni Tolkienin tuotantoa kohtaan kasvoi myöhemmin haluksi selvittää mistä hänen mielikuvituksensa kumpusi. Tieto Tolkienin ammatista veti minut vähän alle kolmikymppisenä Eddojen ja germaanisen mytologian, kuten Beowulfin tarun pariin. Sieltä tie johti melko äkkiä riimuihin ja pohjoismaiseen muinaiseen maailmankuvaan.
Minun henkilökohtainen riimutietoni kumpuaa siis kolmesta lähteestä. Ensinnäkin historialliset ja arkeologiset tiedot, jotka muuttuvat ja täydentyvät jatkuvasti. En ole niiden suhteen asiantuntija, koska en ole historioitsija tai arkeologi. Tietoni ovat peräisin Eddasta, lehtiartikkeleista ja yleistajuisista historian kirjoista.
Toinen tietolähteeni ovat kirjat. Eddan jumalrunot ja sellaiset riimujen esoteerisia ja maagisia merkityksiä painottavat kirjailijat kuin Edred Thorsson, Freya Aswynn ja Diana L. Paxon esimerkiksi.
Kolmas tietolähteeni ovat riimut itsessään ja niiden kanssa tehty työ. Riimutyö on sana, jota käytän silloin kun puhun riimuista siinä merkityksessä kuin ne itse ymmärrän.
Riimujen historia
Historiallisesti riimut ilmestyivät ensimmäisen kerran jossain muodossa noin vuonna 200 eaa. Alppien vuoristossa eläneiden heimojen pariin. Niiden syntyyn vaikuttivat nykytiedon mukaan kivikautisten kalliomaalausten symbolit, kyseisten heimojen omat maagiset symbolit ja uskomukset ja sen aikaisen Rooman valtakunnan ja muiden eurooppalaisten olemassa olleiden kirjoituskielten aakkoset. Riimut levisivät sitten Alpeilta pohjoiseen yli nykyisen tunnetun Saksan, Pohjoismaihin ja aina Islantiin saakka.
Kultakauttaan riimut elivät viikinkiaikana ja nimenomaan viikinkien kirjoitusmerkistönä riimut ehkä tunnetaankin parhaiten. Riimukiviä, joissa siis on riimuilla kirjoitettu pidempi teksti, on löydetty nykyisen tanskan, saksan, ruotsin ja norjan alueelta lukuisia.
Vanhin tunnettu riimuaakkosto on niin kutsuttu vanha futhark. Sana futhark tulee 6 ensimmäisen riimun nimistä, eli Fehu(f), Uruz(u), Thurizaz(th) Ansuz(a), Raidho(r) ja Kenaz(k), joista siis muodostuu sana futhark.
Vanha futhark oli käytössä nykyisen saksan alueella vuodesta 200 jaa. aina viikinkiaikaan saakka. Vanhan futharkin riimuista on olemassa anglosaksinen 36 riimun järjestelmä ja germaaninen 24 riimun järjestelmä. Itse opiskelen ja tutkin vanhan futharkin 24 riimun järjestelmää, tämä on käytössä useimmilla tietämilläni riimujen maagisia ja esoteerisia merkityksiä opettavilla ja tutkivilla. Viikinkiajan koittaessa käytössä oli jo uusi futhark, jossa riimuja on vain 16.
Riimujen aktiivinen käyttö kirjoitusjärjestelmänä päättyi vuonna 700 jaa. Katolinen kirkko oli siinä vaiheessa jo onnistunut kitkemään riimut pois käytöstä, koska niitä pidettiin pakanallisina merkkeinä. Riimujen käyttö kuitenkin jatkui salasssa vanhan maailmankuvan harjoittajien parissa.
Riimujen merkitys nykypäivänä
Riimut eivät missään tapauksessa ole vain historiallinen kirjoitusjärjestelmä. Ne ovat paljon enemmän.
Riimujen maagiseen käyttöön viittaavat sekä arkeologiset löydöt, että Eddat, joissa on lähimmin autenttinen kuvaus viikinkien uskomusmaailmasta. Eddat kirjoitettiin 1200 luvulla kristityn toimesta, joten todennäköisesti ne eivät ole ihan täsmällisiä. Paras säilynyt kirjallinen lähde kuitenkin.
Oma kokemukseni riimuista on, että ne ovat avaimia. Jokaisella riimulla oli jo viikinkiaikana oma yksilöllinen nimensä. Nimeen liittyi eräänlainen konsepti, jonka sisään mahtui usein joku viikinkijumala, ihmisen psyykeen puolia, olemassa olevia tämän maailman asioita ja jokin henkinen opetus tai läksy.
Jokainen riimu siis aukaisee maailmasta tietyn tason tai portin tietyn näköiseen todellisuuteen. Tämä onkin syy, miksi riimuja kannattaa opiskella perehtyneesti ja pitkällä aikavälillä. Kun aloitat työn tietyn riimun kanssa, voit olla melko varma, että sen riimun konseptin mukaisia asioita alkaa ilmetä elämässäsi tavalla tai toisella.
Riimutyössä perinteisesti yhtä riimua tutkitaan aina yhdeksän päivää. Tämä yhdeksän päivän ajanjakso kumpuaa mytologisesta selityksestä riimujen synnylle.
Eddoissa kerrotaan, että Odin hirtti itsensä pää alaspäin maailmanpuuhun, Yggdrasilliin, yhdeksän päivän ja yhdeksän yön ajaksi. Hän ei syönyt eikä juonut koko aikana. Lopulta hän Eddan mukaan voitti tällä itsensä uhraamisella itselleen riimut omakseen ja putosi maahan riimut mukanaan yhdeksännen päivän jälkeen. Sittemmin hän antoi riimut koko ihmiskunnan ja erityisesti Galdrien, eli riimulaulannan taidon omaavien ja riimutyötä tekevien maagikkojen ja shamaanien käyttöön.
Riimujen oppiminen vaatii siis aikaa, sitkeyttä ja jonkin verran työtä. Kärsivällisyys on myös tarpeellista. Aina kun kuvittelee, että tietää kaiken jostakin yksittäisestä riimusta ja sen käytöstä, ilmenee uusi näkökulma tai seikka, joka laajentaa ja syventää olemassa olevaa ymmärrystä asiasta.
Jos kaikki tämä kiinnostaa tai kutsuu sinua, mutta alkuun pääsy riimujen kanssa tuntuu aivan liian isolta haasteelta, voin tarjota sinulle apua!
Liity Kaarneen kutsun sisäpiiriin alla olevasta lomakkeesta. Sisäpiiriin liittymiselläsi varmistat, että saat ensimmäisenä tiedon riimukurssista, joka on tulossa keväällä 2024.
Lisäksi uutiskirjeessä kerrotaan sinulle ajoissa, kun olen tulossa vierailevaksi kouluttajaksi Rakkaudentähden kivimestarikurssille ja shamanistiseen meediokouluun. Vierailukerroilla puhun riimuista, vanhasta pohjoisen maailmankuvasta ja jumalista.
Kiinnostaa kyllä